Rovaniemen Suomen Cup 21-22.11.

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Lyhyesti sanottuna: ei mihinkään.

Pidemmin sanottuna:

Riksun nimi löytyy tuloksien toiselta sivulta otsikoiden DNF (Did Not Finish) ja DNS (Did Not Start) alta eli suomeksi sanottuna ei tulosta kummaltakaan päivältä. Lauantaina 6,6km vapaan kisa alkoi kohdallani ihan lupaavasti ja tuntemus vaikutti hyvältä suksen ollessa erittäin kilpailukykyinen. Ensimmäisellä 3,3km lenkillä meno oli ihan hyvää ja tuntui siltä miltä kilpahiihdon pitääkin. Toisella kierroksella ensimmäisessä mäessä alkoivat hengitysongelmat ja oli vaikeuksia sisään- sekä uloshengittämisessä. Aluksi ajattelin sen vain kuuluvan asiaan, ensimmäisen kovan kisan kuuluukin tuntua vähän pahalta, kyllä se siitä. Mäen päällä hengitystä alkoi ahdistamaan kunnolla ja jalat tuntuivat betonilta. Ylämäen jälkeisessä pitkässä laskussa en palautunut lainkaan. Siinä vaiheessa aavistin ettei kaikki ole kohdallaan. Jatkoin kuitenkin kisaa kunnes seuraavassa pitkässä ylämäessä eteneminen oli mallia lyllertäminen ja piti pohtia keskitynkö mielummin sisään- vai uloshengittämiseen. Siinä vaiheessa täytyi antaa periksi ja jättää kisa kesken. Sunnuntain kisan jätin sitten kokonaan hiihtämättä ja auton nokka suunnattiin heti aamulla kohti Keski-Suomea.

Vellu:

Lauantaina miehillä oli tarjolla 10km vapaalla tyylillä, mikä oli henkilökohtaisesti kauden ensimmäinen vapaan kisa. Tavoitteena oli tehdä ehjä suoritus, johon pystyisin olemaan tyytyväinen sijoituksesta välittämättä, olihan takana kuitenkin suht tiukka kaksiviikkonen lumileiri. Kisassa suksi oli kunnossa, mutta mies ei. Mitä sitten tapahtui ? No, kun mitään ei oikein tapahtunut. Lihaksisto oli unten mailla ja hiihto muistutti lähinnä hidasta liikehdintää eikä kilvanhiihtoa. Mies oli selkeästi väsyksissä enkä saanut itseäni kunnolla ahtaalle missään vaiheessa. Sijoitus oli 85. ja eroa kärkeen olisi voinut mitata kellon sijaan esimerkiksi kalenterilla.

Lauantain flopin jälkeen päätin kuitenkin lähteä sunnuntain 16,5km perinteisen kisaan. Mies oli edelleen melko paketissa ja samanlaiset tuntemukset jatkuivat kilpailun alkupuolella. Onnekseni sain hyvän peesin kilpailun puolessa välissä, jolloin meno ja tuntemus parani merkittävästi puolen välin jälkeen. Sain tehtyä nousujohteisen hiihdon ja loppusijoitus oli 47. Kilpailun toinen puolisko antoi taas positiivisen boostin omaan tekemiseen, koska tuntemukset paranivat selkeästi kilpailun edetessä. Suorituskyky tuntuu silti olevan vielä hieman kateissa, mutta uskon sen löytyvän, kun annetaan kropalle vähän lepoa. Nyt on siis aika laittaa hetkeksi jalat kohti kattoa ja palautella kroppaa kovan harjoitusjakson jälkeen. Seuraavaksi kilpailemme mitä luultavimmin kahden viikon kuluttua itsenäisyyspäivän tienoilla. Toivotaan, että meno on silloin toista luokkaa!

Kahden viikon pohjoisessa vietetyn leiriviikon jälkeen oli kuitenkin mukava palata takaisin kotiin, kun vielä valkoinen lumipeitekin oli satanut maahan. Kaiken lisäksi myös hiihtouria on jo tampattu, joten toivotaan, että lumipeite jää pysyvästi maahan.

Ei pidä vaipua synkkyyteen! 

Uuteen nousuun ja valoa kohti! 

Riksu & Vellu

Napapiirin sankarit

Viikko sitten avasin siis kilpailukauden Vuokatin Suomen Cupissa lauantain sprintissä ja sunnuntaina viestin aloitusosuudella. Väsynyt mies taapersi ladulla molempina päivinä ja kotimatkalla ei voinut muuta todeta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Suorituskyky oli tipo tiessään viikonlopun kilpailuissa, johon lääkkeeksi täytyi ottaa muutama kevyempi päivä, jolla saataisiin taas kelkka käännettyä oikeaan suuntaan. Kelkka tuntui onneksi kääntyvän muutaman päivän jälkeen ja nyt on taas hyvä boogie päällä!

Tällä hetkellä vaikutammme Riksun kanssa Rovaniemellä, jonne tulimme maanantaina lumileirille. Riksu viettää Rovaniemellä pari viikkoa Rovaniemen Suomen Cupiin asti, jotka käydään 21.-22.11.2015. Olosuhteet on kunnossa ja tykkibaanaa on pitkät pätkät, jossa on ilo reenata. Minä jatkan torstaina matkaa Leville, jossa aion leireillä muiden Petoteamin jamppojen kanssa Rovaniemen Suomen Cupiin asti. Sielläkin alkaa hiljalleen olemaan baanat hiihtokunnossa.

Lisäksi ensi perjantaina ja lauantaina starttaan Oloksen tykkikisoissa perinteisen sprintissä ja 15km normaalimatkalla. Kisasivut löytyy tästä. Ja lisäksi pystyt seuraamaan Oloksen tykkikisoja live-streamin kautta, johon pääset tästä! Toivotaan, että Oloksella meno olisi tuoreempaa ja saisin tehtyä tasapainoiset suoritukset molempina päivinä, joihin voisin olla tyytyväinen näin alkukaudesta.

Tänään saatiin luonnonluntakin Rovaniemelle.

Seuraavaan kertaan!

-Vellu

Kisakausi startattu!

Viime viikonloppuna se sitten käynnistyi, nimittäin kilpailukausi 2015-2016 Vuokatissa Suomen Cupin merkeissä. Lauantaina hiihdettiin sprintit perinteisellä ja sunnuntaina oli vuorossa viestit myös perinteisellä. Sää oli varsin keväinen ja mittari näyttikin molempina päivinä plussaa oikein kunnolla. Kisaradat oli käytännössä merkattu lumella, sillä muualla ei lumesta ollut tietoakaan.

Lauantain sprintin karsintahiihdosta päällimmäiseksi jäi mieleen se, että kovasti oli yritystä, mutta ei oikein mihinkään päässyt. Eli hiihtäminen meni säheltämiseksi ja hiihtämisestä puuttui rentous. Onneksi kuitenkin säheltämiseni karsinnassa riitti jatkopaikkaa ja olin  sijalla 23. Sen jälkeen uusi keskittyminen ja kohti erähiihtoa. Hiihdin viidennessä eli viimeisessä erässä, joka oli varsin kovatasoinen. Hiihto oli jo napsun verran parempaa kuin karsinnassa, mutta siltä viimeinen puristus puuttui. Olin erässäni viides ja lopputuloksissa siis sijalla 23.

Erähiihtoa

Sunnuntaina viestissä hiihdin ensimmäistä kertaa uuden seurani Jämin Jänteen väreissä. Valitettavasti joukkueemme kolmas hiihtäjä sairastui vähän ennen kisaviikonloppua, joten hiihdimme vain kaksi ensimmäistä osuutta. Avausosuudella minulla oli epäonnea ja huonoa tuuria, koska heti alkukiihdytyksen jälkeen joku hiihti sauvan sompani päälle ja siinä samalla sompa irtosi. Hiihdin siis ensimmäisen loivan nousun yhdellä sauvalla ja sain sen päällä varasauvan. Siinä kuitenkin jouduin pysähtymään saadakseni sauvan ja suurin osa joukkueista oli jo karannut kauemmaksi. Taka-ajoon lähtiessäni sorruin kuitenkin aivan liian kovaan alkuvauhtiin, vaikka kuinka yritin itselleni sanoa ettei nyt kannata rynniä. Ensimmäinen kierros meni siis asetelmia hakiessa ja toiselle kierrokselle sain vähän rauhoitettua tilannetta ja hiihtoa oli jo vähän rennompaa. Tuntemukset olivat kuitenkin samanoloiset kuin edellisenä päivänä rentous ja viimeinen puristus puuttuivat. Osuuteni jälkeen harmitti valtavasti, mutta haavereita tulee ja menee. Niille ei aina voi mitään.

Kisasivuille täältä.

Olosuhteet tuottavat nyt päänvaivaa ja onkin seurattava sääennusteita ja katsottava mihin suuntaan tämä "talvi" on kääntymässä.

-Riksu